Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Judopukukauppias - Pentti Vauhkonen

Haastattelun toteutus: Kilpajudon erikoissivusto Hansoku

Jutun otsikko on ehkä hieman hämäävä, Vauhkosen liike Penado myy nimittäin paljon muutakin kuin judopukuja. Silti ensimmäisenä Penasta tulee mieleen judopukukaupat ja judopukukaupoista Pena. Tähän voi moni kilpailija varmasti yhtyä. Saavuit sitten Tampereen European Cuppiin tai Kempeleen Kattila Shiahin, niin siellä se Pena näyttää jo heittävän läppää. Mutta minkälaista on judopukukauppiaan työ todellisuudessa ja kuka judopukukauppias kulissien takana on? Näihin kysymyksiin etsimme vastauksia.

Pentti B-nuorten EM-kisapaikalla 2016

Kerro omasta judotaustastasi?

Aloitin judon vuonna 1974 Pieksämäen Pikadonissa. Alkeiskurssi ei mennyt ihan putkeen, kun Pappa Johansson ei antanut minulle toukokuun vyökokeessa keltaista vyötä kuin ehtojen kautta. Piti kesä treenata ja sitten Ikäläisen Harri, 2 kyu, sai antaa syksyllä minulle sen vyön.


No sitten suoritukset vähän parani, sillä sama mies myönsi oranssin, vihreän, sinisen ja ruskean vyön. Kivisen Jorma myönsi 1. Danin vuonna 1981 ja 2. Danin 1988. Kolmannen sain vuonna 2006.

Kansallisia kisoja kierrettiin ja koettiin hienoja ponnisteluja sarjamatseissa. Eka divisioonassa oteltiin ja paras saavutus taisi olla kolmas sija Muren Cupissa.

Sitten olin seuravalmentajan tittelillä noin 15 vuotta Pikadonissa, tehden välillä myös sihteerin hommia. Yhden vuoden olin palkallisena toiminnanjohtajanakin.

Itä-Suomen aluejohdossa olin melko monta vuotta sellaisena aikana, kun meillä oli palkattuja aluevalmentajia. Ainakin Adam Adamchyck, Harry Halttu ja Petteri Pohja olivat ammatissa monta vuotta. Sain Judoliiton kultaisen ansiomerkin alueen toimesta, kun aikanaan lopettelin sitä tehtävää.


Jossain välissä olin myöskin judoliiton hallituksessa, jossa vastuualueenani oli tiedotus. Toimitimme Ippon-lehteä Jarmo Lahden, Jouni Hietasolan ja Seppojuhani Ruotsalaisen kanssa.


Mikä sai sinut perustaman kamppailutarvikeliikkeen?

Tutustuin jollain Puolan judoleirillä Hollantilaiseen Martin van der Moleniin ja sain kutsun sinne. Asuin talven 90-91 Martinin asuntolaivassa kanaalissa ja vastapalveluna vedin judotreenejä hänen sportschoolissaan junioreille muiden valmentajien apuna. Hyvä diili.

Samalla tutustuin hollantilaiseen judojärjestelmään ja ihmisiin. Siinä tuli paatissa ajatus koettaa kotiin palattua judogikauppaa.

Ostin sitten Matsurun maahantuonnin ja sitä kauppaa tein oman työn ohella parikymmentä vuotta. Halusin tehdä harrastuksesta ammatin ja judossa siihen ei ole kovin
montaa mahdollisuutta.


Minkälainen on päivä kipailuissa sinun saappaissasi?

Kilpailuun valmistautuminen alkaa jo perjantaina jos kisapaikka on kaukana, niin kuin se yleensä Pieksämäeltä on. Lastataan autoon tavarat, matkustetaan kisapaikalle ja mahdollisesti pystytetään osasto jos lähtö ja majoittuminen ovat sujuneet ajoissa.


Aamulla kisapaikalle, tuttujen ja tuntemattomien kanssa tarinoidaan ja samalla sovitellaan sopivan kokoisia ja hintaisia judopukuja ja muita tarvikkeita.

Monet kisajärjestäjät katsovat jo Pentin toimitsijajoukkoon kuuluvaksi ja sanovat, että menehän ruokailemaan muiden mukana kun ennätät. Kiitos siitä!

Iso apu minulle on siitä, että nykyisin punnitukset ja palkintojen jaot on porrastetusti päivän mittaan. Näin vältytään turhilta ruuhkilta.

Iltapäivällä huomaan, että osastolla hiljenee ja alan pakkaamaan tavaroita. Silloin Matti Myöhäisetkin herää ja tulee vielä juttusille.

Sitten osaston purku, auton pakkaus ja muutaman tunnin ajomatka kotiin. Päivä alkoi aamulla kahdeksalta loppuu yleensä joskus 19 - 22.

Monet kysyvät, että miksi muut kauppiaat ei kierrä kisoja? Oikea vastaus on varmaankin se, että joskus kulut on suuremmat kuin tulot moisesta reissaamisesta. No miksi Pentti sitten kiertää? Siksi, että minulle judo on harrastus ja ammatti, mutta kollegoille lienee vain työtä.


Mitä asioita kamppailutarvikeliikkeen pyörittämiseen kuuluu, joita asiakkaat eivät nää?

Varmaankin paljon samoja asioita mitä yleensä liittyy yrittämiseen ja liiketoimintaan.
Tavaroiden tilaamista Hollannista ja Saksasta, tilausten toimitusta, varaston ylläpitoa, verkkokaupan sivujen päivitystä, laskujen maksamista / kirjanpitoa/ tilitoimisto yhteistyötä.

Myös päämiesten kanssa on käytvä jatkuvaa yhteydenpitoa, uusiin tuotteisiin tutustumista ja heidän varastotilanteestaan ajan tasalla pysyminen. On myös tarkkailtava mahdollisten sääntömuutosten vaikutuksia eri lajeissa, sekä pidettävä yhteyttä lajiliittoihin / seuroihin/ urheilijoihin. Koko ajan täytyy opiskella, että pysyy muuttuvassa maailmassa ajan tasalla.

Kaupallisesti hiljaiseen kesäaikaannkin on saatava jostain kassavirtaa, koska toimitilavuokrat yms. kulut pyörii läpi vuoden.


Mitä tuotteita suosittelisit judokoille, joista he eivät ole välttämättä vielä tietoisia?

Mielestäni vetokumit kuuluu jokaisen kisaavan judokan perusarsenaaliin. Ne vaan auton takakonttiin ja tandokurenshu harjoitteluun tulee heti lajivoimaa lisäävää tehoa.Samoin juoksulenkin yhteydessä ihan ok lisä.

Bulgarian Bagit ovat nyt uusimpina voimaharjoitteluvälineinä tulossa ihan kotikäyttöönkin.

Myös Rash Guard paidat ovat yleisesti käytössä, sekä miehillä, että naisilla.
Judosaleille kuuluvat myöskin nykyään judogikankaasta tehdyt kiipeämis köydet, heittelymatot, sekä judo- ja / tai paininuket.

Vauhkonen tunnetaan judon lisäksi golfin ystävänä.

Onko asioita, joista olet judopiireissä liikkuessasi ollut iloinen?

Onhan niitä toki paljonkin.

Pikadonin piireistä 42 vuotta sitten aloitin tähän lajiin ja judokoihin tutustumisen on nykyään laajentunut koko Suomeen ja maailmalle.


Oman harjoittelun aikakaudella oli ilon hetkiä ne pienet pärjäämiset ja osallistumiset kisoissa. Seuravalmentajan aikana urheilijoiden suuremmat pärjäämiset kisoissa ja Pikadonin monet projektit busseineen, kioskeineen, kv. kesäleireineen ja isoine kisatapahtumineen jne.

Kisamatkojen järjestelyt bussilasteittain Hollantiin ja pienemmillä seurueilla EM- ja MM kisoihin
olivat joskus ratkiriemukkaita.

Kauppiaana ollessa on ollut hienoa seurata, kun tulee uusia junioreita tatameille kisaamaan ja vanhemmat siinä mukana. Vuosien mittaan siinä judokat ja judogit kasvavat ja jutustelu pikkuhiljaa siirtyy esimerkiksi Ice Power – ja Hontai Shiaista, Samurai Cupin kautta nuorten SM-kisoihin ja sieltä pikkuhiljaa vaikkapa Tarton kisoihin ja aikuisten SM-kisojen kautta ihan olympiatasolle saakka.

Näitä monen tasoisia, urheilija, vanhemmat ja valmentaja tarinoita on ollut erittäin hieno seurata. Ja aina kun jostain syystä aktiivikisaaminen ja leireily loppuu, tulee uudet sukupolvet tatameille ja käydään läpi samantapaisia tarinoita uusien intohimoisten ihmisten kanssa.

Iloinen olen tietenkin myöskin silloin, kun monet vuosien tai vuosikymmenten takaiset judokaverit ja asiakkaat tulevat moikkaamaan ja muistellaan menneitä ja käydään läpi nykyiset vaivat.


Omat lempitekniikat?

En osaa nimetä yhtä tiettyä tokuiwazaa. Monet eri heitot tuntuivat luonteville tehdä.


Miksi lähdit tukemaan judomedia Hansokua?

Tuen mielelläni, mahdollisuuksieni mukaan, tällaista ja muitakin nykyaikaisia, ennakkoluulottomia yhteistyökumppaneita, joissa tehdään hyvää työtä judon eteen, sekä osataan toimia kuten judojournalismissa/ urheilumarkkinoinnissa pitää toimia nyt ja tulevaisuudessa.

Hansokun tekijät ovat myöskin huippu- urheilijoita, joiden parhaat kisapäivät ovat vielä edessä, ja siksi on erittäin mielekästä ja arvostettavaa saada olla mukana kantamassa kortta kekoon heidän ja heidän taustajoukkojensa ponnisteluissa.


Vapaa sana.

Näin vuoden alussa on paikallaan toivottaa paljon voimia judotyöhön kaikilla sen osa-alueilla työskenteleville ihmisille.

Tarvitaan vanhempien tekijöiden osaamista ja uudempien tekijöiden intoa.

Kiitokset asiakkaillemme ja samoin Hansokun toimitukselle haastattelusta ja hyvin alkaneesta yhteistyöstä.


Tämä haastattelu on julkaistu HANSOKUN sivuilla 1.1.2017.
Haastattelun tekijä: Kilpajudon erikoissivusto HANSOKU

Jaa Facebookissa: